Heräsin aika aikaisin aamulla ja näin vieressäni tuhisevan Willin. Läimäisin käteni suun eteen ja mietin. Ei kai me vain...? Onneksi pääsin tunnontuskistani aika nopeasti kun muistin mitä oli tapahtunut. Nousin sängystä ja hipsin hiljaa keittiöön kokkaamaan aamiaiseksi muroja.

Söin murojani miettien mitä tekisin tänään kun kuulin Willin nousevan ja kävelevän keittiöön. Kohotin päätäni hieman ja hymyilin huomenet Willille.

"Heii, eikös mulla ole mitään syötävää?" Will kysyi naurahtaen ja minä osoitin yhtä keittiön kaapeista.

Kun kumpikin meistä oli syönyt, Will vaihtoi päälleen arkiasunsa ja tuli halaamaan minua hyvästiksi.

"Oli kiva tutustua ja kiitti kaikesta", Will mutisi mun korvaan ja hymyilin sille. "Eipä kestä", toivotin ja Will lähti omaa kotiansa kohti.

Myöhemmin aamulla kun olin jo vaihtanut päälleni rakkaimman kevätmekkoni ja pujottanut päähäni pannan, keksin että voisin mennä Willille kylään ja auttaa sängyn korjaamisessa. Minä keksin myöskin että voisin viedä hänelle lahjan. Mietin pitkään mitä antaisin lahjaksi kunnes päädyin vanhaan miestenlehti kasaan jonka se Thomas oli jättänyt.

Kävelin kohti Willin taloa, joka oli oman kotini takana. Talo oli tismalleen samanlainen kuin minun, paitsi että siinä oli perustukset. Koputin lujaa oveen ja näin Willin kävelevän avaamaan. Hän ei kuitenkaan näyttänyt iloisesta vaan enemmänkin pelästyneeltä.

"Hei, ajattelin tulla kylään!" Sanoin iloisesti Willille joka toivotti minut tervetulleeksi.

"Toin sinulle lahjan", kerroin ja ojensin siististi paketoitua lahjapakettia Willille.

"Minulleko? Oi kiitos!" Will huudahti ja otti lahjani vastaan.

"En ollut varautunut vieraisiin eli mulla ei taida olla mitään tarjottavaa..." Will mutisi kun liihoitteli ympäri asuntoa etsien jotain syötävää ja vihdoin kaivaessaan jääkaapista purkkiherkkupakkauksen.

"Ei se mitään..." Vastasin ja katselin ympärilleni. Willin asunto oli todella autio ja seinät olivat samaa materiaalia kuin minun vessani seinät.

Kun olimme juoneet purkkiherkut ja jutelleet menneisyydestämme ja minä olin kertonut kaiken elämästäni ja kavereistani, Willin piti käydä ulkona ja hän pyysi minua olemaan kuin kotonaan. Menin ensiksi istumaan sängylle joka oli yhtä rikki kuin ripsivärini. Mutta ehkä Will oli ehtinyt korjata sen...?

Willin ollessa poissa päätin lukea hänen kirjojaan. Erään kirjan nimi oli kirjoitettu jollain vieraalla kielellä, mutta avasin sen kuitenkin, ja se olikin kirjoitettu aivan luettavalla kielellä. Kirjassa kerrottiin miltei valkoihoisista puunhaltijoista jotka asuivat joskus ihmisten keskellä. En uskonut sanaakaan koko kirjasta mutta siellä oli keino paljastaa "salainen kellari". Piti vain lausua pari sanaa.

"En dela, tui pifa!" Lausuin selkeästi kirjan mukaan.

Katsoin ympärilleni enkä huomannut minkään muuttuneen. Vein kirjan takaisin hyllyyn ja vannoin etten enää koskaan lukisi moista hölynpölyä kunnes näin pienen puisen juomalasin hyllyn vieressä. Se oli täynnä kuplivaa, kullankeltaista nestettä. Ajattelin juoda sen jotta kellari paljastuisi ja kaadoin koko juoman kurkkuuni. Juoma maistui makealta ja lämpimältä, ja sen juotuani minusta tuntui siltä, kuin sisältäni huokuisi lämpöä. Sitten sisälläni tuntui räjähtävä tunne ja minun oli pakko sulkea silmäni.

Hetken päästä avasin silmäni ja minusta ei tuntunut enää laisinkaan oudolta. Käännähdin ympäri ja näin että takanani oli alaspäin johtavat, antiikkisen näköiset portaat. Alhaalta ei kuulunut mitään ja näin vain pimeyttä.

"Veronica! Veronica! Älä mene alas!" Kuulin Willin huutavan ja näin hänen juoksevan ovelta luokseni. Katsoin Williä kummastuneena ja hymyilin.

"Mitä tuolla alhaalla muka voisi tapahtua?"

Will tempaisi minut halaukseen ja kuiskasi korvaani: "onneksi et mennyt alas... Sinä et voi edes kuvitella mitä siellä on..." Halasin Williä takaisin ja minut valtasi taas se tuttuakin tutumpi tunne, lämmin ja turvallinen.

Kohta kuitenkin irrottauduin Willistä ja sanoin: "mä ainakin menen alas. Mitä siellä muka voisi tapahtua?". Will liikahti ulko-ovea kohti nähdessään minun kävelevän alas, mutta ei kuitenkaan paennut. Puolivälissä portaita pysähdyin ja käännyin Williä kohti.

"Mitä siellä muka voisi tapahtua?"

Kommenttia kiitos! (: Ensi osassa tutustumme paremmin Veronican ystäviin.