"No Veronica, mitä pidät uudesta kodistasi ?"

"Se on..."

Heräsin ja tunsin kammottavan kivun päässäni. Luoja. Ei pitäisi koskaan juoda niin paljon, mutta onneksi ei ollut minun maksuvuoroni, vaan Lorettan.

Käännähdin ympäri ja näin sängylläni kuorsaavan miehen. Voihkaisin ja yritin muistella kuka hän on. Pääkoppani oli kuitenkin totaalisen tyhjä.

Hiivin hiljaa kylpyhuoneeseen jotta se mies ei heräisi. Peilailin kasvojani ja huokasin. En enää koskaan antaisi Jasminen koskea kasvoihini, enkä meikkeihini, näytin aivan nukelta. Putsasin kasvoni ja avasin hiukseni uusimman muodin mukaisesta kampauksesta. Otin pois myös korvissani roikkuvat tappajarenkaat.

Menin suihkuun ja annoin lämpimän veden virrata päälleni. Yritin muistella mitä edellisiltana oli tapahtunut ja kohta muistinkin pieniä palasia menneestä. Muistin vähintään kymmenen mehupaukkua ja humaltuneen Lorettan... Sitten muistin Thomasin kuumat suudelmat... Hetkinen, Thomasin ? En tuntenut ketään Thomasta, ellei Thomas ollut sängylläni retkottava mies.

Suihkun jälkeen vaihdoin arkiasuuni ja voihkaisin. En voinut kuljeksia biletysmekossani koko päivää, joten suuntasin vaatekaapilleni vaihtamaan päälle jotain siistimpää.

Juuri kun olin vaihtanut vaatteeni (uusinta kevätmallistoa, tietenkin), kuulin takaani äänen.

"Beib, sä olitkin jo hereillä... Nyt mä annan sulle näytepalan siitä mitä saat ensi yönä kokea!" Seuraavaksi minut kiskaistiin viinanhajuiseen, rajuun suudelmaan. Irrottauduin nopeasti ja kiljaisin: "Turha sinun on tuonkaltaisia suudelmia jakaa, kun ensi yötä ei ole tulossakaan!"

"Hei kuule beibi, SÄ olit se joka mut tänne kutsui..." Thomas aloitti mutta en jaksanut kuunnella sitä.

"Nyt ulos mun talosta !" Kiljuin koko keuhkojeni voimalla ja potkaisin Thomasta sääreen. Thomas karjaisi ja pomppi yhdellä jalalla ulos. "Tossa vielä sun vaatteet !" Huusin perään ja heitin etupihalleni vaatekasan.

Kiljuminen ei ollut suinkaan helpottanut päänsärkyäni joten keitin kahvia. Kahvissa oli jotenkin outo sivumaku, mutta ei se haitannut. Samalla mietin mitä tekisin tänään. Ehkä voisin soittaa Jasminelle ja mennä shoppailemaan... ?

Yhtäkkiä ovikello kuitenkin soi ja ulkona seisoi mustaan pukeutunut, pörröhiuksinen mies.

"Anteeksi, mutta millä asialla..." Aloitin kysymykseni mutta kohta mies jo kääntyikin ympäri ja kätteli minua. "Anteeksi etten heti sanonut, olen William Crystal, ja muutin juuri tonne naapuriin."

"Jaa... Minä olen Veronica LeManche, kiva tavata !"

Katsoin miehen kasvoja enkä huomannut hänessä mitään mikä olisi minua erityisesti hätkähdyttänyt. Williamilla oli vaalean harmaat silmät ja todella kalpea iho, jota vain korosti hänen mustat hiuskensa.

"Öö... Mä voisin vaikka keittää kahvia tai jotain...?" Ehdotin varovasti ja William nyökkäsi innokkaasti. Keittimessä oli vielä kahvinjäämiäni jotka sitten kaadoin kuppeihin.

"No mites sä William tänne päädyit ?" Kysyin reippaasti.

"Sano Will vain..." Will hymähti, "mutta tosiaan, muutin tänne Rewencen pikkukylästä. Kaipasin nimittäin hieman suurkaupungin fiilistä."

"No ei sitä fiilistä täälläkään kovin paljon ole, stadikin kolmen kilometrin päässä", hymyilin Willille.

Hetken rupattelun jälkeen Will nousi ylös ja sanoi: "No mä nyt tästä lähdenkin... Nähdään!". Nousin ylös myös ja halasin Williä. Will ei ilmeisesti pahastunut, ja halasi takaisin. Tunsin kuitenkin kummallisen lämpimän tunteen humahtavan lävitseni, niinkuin energiavälähdyksen. Sitten Will jo heilauttikin kättään ja käveli omaa taloaan kohti.

Illalla noin puoli kymmeneltä istuin uudessa yöpuvussani katselemassa lempisarjaani ja miettimässä päivän tapahtumia. Miksi minulle oli tullut sellainen kumma tunne kun Will halasi minua ? Se ei voinut olla ihastumista, koska Will oli kaukana miesihanteestani...

Yhtäkkiä ulko-ovi aukesi ja juoksin hädissäni katsomaan mitä oli tapahtunut. Yllätyksekseni näin ovella hengästyneen ja läähättävän Willin.

"Emm... Anteeksi, mutta voisinko yöpyä sulla tän yön ? Kun mun koti... Tai siis... Ääh, sänky rikkoutui."

Hymyilin hämilläni ja nyökkäsin. "Sä joudut kuitenkin nukkumaan mun vieressä, toivottavasti ei haittaa."

"Ei haittaa..." Will vastasi.

Myöhemmin illalla makasin sängyssäni Will vieressäni tuhisten. Minulla oli taas sellainen kummallinen tunne, lämmin ja turvallinen mutta ei kuitenkaan sellainen hermostunut kuten ihastuessa oli. Tunsin unen painavan luomiani ja kohta jo nukahdinkin.

Kommenttia? :3